Kyselin viime vuoden elokuussa Ilta-Sanomien urheilutoimittajakaveriltani, voisiko vielä saada lippuja kyseisiin kisoihin. Hän ei silloin vielä tiennyt asiasta, mutta laittoi minulle lokakuussa linkin, jonka kautta pystyi hakemaan ottelulippuja arvonnan kautta rekisteröitymällä Fifan verkkosivuilla. Laitoin lipputoiveeksi Pietarin avausottelun. Ottelupareja ei oltu silloin vielä arvottu. Ajatuksena oli, että vaimoni tulisi kanssani seuraamaan ottelua, jos saisimme liput kyseiseen matsiin. Vaimoni kun taitaa venäjän kielen. Lokakuun lopussa sain vahvistusviestin Fifan taholta, että kaksi ottelulippua on myönnetty meille. Yksi ottelulippu maksoi 105 USA:n dollaria.
Joulukuussa saimme iloisia uutisia, kun vaimoni raskaustesti näytti positiivista. MM-kisamatkan kannalta se kuitenkin tarkoitti sitä, että vaimoni ei tulisi raskauden loppuvaiheen takia seurakseni Pietariin katsomaan jalkapalloa. Kaverini Make, johon tutustuin vuonna 2012 Ryttylässä raamattulinjalla, oli kiinnostunut lähtemään seurakseni jalkapallon MM-kisoihin vaimoni sijaan, joten Pietarin matka pääsi toteutumaan.
Make ja minä Tikkurilan juna-asemalla 14.6. odottamassa Allegro-junaa, jonka kyydissä pääsimme Pietariin.
Emme tarvinnneet tällä matkalla viisumia, sillä MM-otteluun pääsemiseksi piti tilata kuvallinen FAN-ID (henkilöllisyystodistus), joka kävi myös viisumista. Lisäksi tietenkin perinteinen passi tarvittiin rajan ylitykseen.
Majoituspaikkakin järjestyi hyvin, sillä saimme avaimet asuntoon, joka oli vaimoni ystävän isän omistama. Asunto oli tyhjillään kyseisenä viikonloppuna, kun kävimme Pietarissa. Ennen matkaa minua hieman jännitti, miten osaamme suunnistaa vieraassa maassa, jonka kieltä emme ymmärrä. Siirtymiset paikasta toiseen onnistuivat kuitenkin mutkattomasti ja esirukoukset matkan puolesta olivat selvästi kuultu.
Vaimoni äidin pikkuserkku Valeriy, joka asuu Pietarissa, oli vieraanvarainen ja kyyditsi minut ja Maken Pietarin juna-asemalta asunnolle, jossa majoituimme.
Pietarissa on korkeita kerrostaloja.
Saatuamme tavarat asunnolle, kävimme lähikaupassa, josta ostimme ruoka-aineksia, kuten perunoita, kirsikkamehua, kananmunia, leipää, kanttarelli-tuorejuustoa ja Himalaya-suolaa, joista saimme maukkaan aterian.
Seurasimme Venäjän riemukasta avausottelua Saudi-Arabiaa vastaan torstai-iltana kerrostalomme alakerrassa olevassa baarissa. Venäläiset olivat ystävällisiä ja pari paikallista kyseli minulta, mistä maasta tulemme.
Perjantaina suuntasimme jo aamulla kohti jalkapallostadionia, jossa Marokko ja Iran kohtasivat klo 18 alkavassa ottelussa. Söimme lähellä stadionia olevassa kalaravintolassa lounaan.
Ravintola oli siisti ja viihtyisä sekä palvelu ystävällistä. Nuoret tarjoilijat osasivat hyvin puhua englantia. Tilasin sieni-nuudeli-keiton, tuoremehua ja jälkiruoaksi kahvia sekä maukkaan Napoleon-kakun palan. Muistaakseni kakun pala maksoi 290 ruplaa. 70 ruplaa vastaa tällä hetkellä noin yhtä euroa. Ravintolan hintataso oli aika lailla Suomen tasoa. Muuten Venäjällä hintataso vaikutti olevan Suomea edullisempaa. Muun muassa joukkoliikennevälineillä matkustaminen ja bensa olivat huomattavasti edullisempaa kuin Suomessa.
Pietarin kalaravintola oli viihtyisä ja ruoka maistuvaa.
Menimme hyvissä ajoin noin kaksi ja puoli tuntia ennen ottelua stadionille, jossa oli tarkat turvatarkastukset. Ottelu oli jännittävä. Marokon ja Iranin fanit pitivät huolen siitä, että tunnelmaa riitti ottelussa. Peli oli kaksijakoinen. Marokko aloitti vahvasti ja hallitsi peliä, mutta kadotti peliotteensa ottelun edetessä. Iranin 1-0-voittomaali syntyi ottelun 95. peliminuutilla. Marokon pelaaja puski epäonnekseen pallon omaan verkkoon ja Iranin juhlat olivat valmiina alkamaan. Make oli ottelussa Iranin puolella, joten hänellä oli aihetta hymyyn ottelun jälkeen.
Pietarin stadionilla kuulutettiin Marokko-Iran -ottelun yleisömääräksi yli 62000.
Stadionilta lähtiessämme kävelimme ensin metroasemalle, josta kuljimme metrolla Komendantsky Prospektin asemalle. Sieltä meillä oli vielä noin 5 kilometriä matkaa majapaikkaamme, jonne menimme apostolin kyydillä.
Lauantaina Valeriy heitti meidät autolla vielä majapaikastamme takaisin juna-asemalle, josta Allegro lähti kohti Suomea. Voinen sanoa, että meillä oli onnistunut ja ikimuistoinen kisamatka. Kiitos Jeesukselle matkasta! Do svidanija!
"Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien." (Sananl. 3:6)
